torstai 17. marraskuuta 2016

Espanja 2016: Valencia

7.7.2016 Safari Aitanasta matkamme jatkui kohti Valenciaa. Valencia on aina näyttänyt kuvissa houkuttelevalta, mutta jotenkin se yksi syy ylitse muiden miksi mennä juuri sinne, on puuttunut. Varsinaisesti emme tuota syytä keksineet vieläkään, nyt vaan päätimme, että siellä on vihdoin käytävä ja niin varasimme hotellin Valenciasta kahdeksi yöksi.

Aitanasta laskeudumme mukavan hellää tietä kohti Valenciaa; tie oli isompi ja loivempi kuin jyrkkä ja mutkitteleva pikkutie mitä käytimme menomatkalla. Suuren kaupungin lähestymisen huomasi selvästi liikenteessä; lisää autoja ja enemmän kaistoja. Tämä olikin teema koko loppumatkan, loppuhuipennuksena vuorossa olivat keskustan 3+ kaistaiset liikenneympyrät joissa ei ollut kaistaviivoja -ja paikoin niistä puuttui myös kaikenlainen ajojärjestys. Ihme kyllä pääsimme ehjänä hotellillemme; olin tosi kiitollinen etten itse joutunut Valencian kaaoksessa ajamaan!

Hotelli Pio XII Apartments


Olin varannut meille huoneen huoneistohotelli Pio XII Apartments:sta, kriteereinä varaukselle oli hinta (66,50€/yö/4hlö), arvostelut (4,3/5) ja kohtuullisen kätevä sijainti kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Olin etukäteen lukenut, että hotellin lähellä on huomattavan paljon ilmaisia parkkipaikkoja. Totta tämä olikin, mutta parkkipaikat olivat ääriään myöten täynnä! Ajoimme varmaan kolme kertaa ison korttelin ympäri emmekä löytäneet yhden yhtään koloa mihin saisimme kärrymme työnnettyä. Lopulta päädyimme meille hyvin epätyypilliseen ratkaisuun: annoimme epävirallisina pysäköinninvalvojina toimivien resuisten herrojen opastaa meidät ruman autiotalon sisäpihalle parkkiin. Piha oli juuri niin karmiva kun voi kuvitella; sinne ei nähnyt yhdeltäkään ohi kulkevalta kadulta, maassa oli huumeruisku ja lähistöllä pyöri nuorempi mies lautasen kokoisine silmineen. Pikaisella tilanneanalyysillä uskalsimme kuitenkin jättää Renaultimme parkkiin muun muassa kiiltävien 700-sarjalaisten BMW:iden ja uudenkarhean Lexuksen viereen -ja annoimme vielä pysköintiavustajallemme useamman euron tippiä.

Punaisen nuolen kohdalta ajettiin "sisälle" hurmaavalle pysäköintialueellemme

Hotelliin majoittuminen oli nopea ja sujuva projekti. Pio XII Apartmentsin vastaanotto on minipieni koppi kerrostalon rappukäytävässä. Henkilökunta oli kuitenkin ystävällistä ja yleisilme paikassa siisti. Huoneemme oli ihan sellainen kuin odotimmekin; huoneisto makuuhuoneella ja vuodesohvalla, minikeittiö, pieni parveke, kaksi ilmalämpöpumppua ja ilmainen wifi. Yhtenä iltana huoneemme katossa oli torakka, mutta muuten huone oli siisti ja mukava. Huoneessamme lähinnä vain nukuimme, olihan meillä kuitenkin vain kaksi päivää aikaa ottaa Valencia haltuun!

Keskusta ja vanha kaupunki

Ensimmäinen kohteemme oli Disney Store; reippaat pikkumatkalaiset olivat ehdottomasti palkintokauppansa ansainneet. Otimme hotellilta näppärän metron aivan ydinkeskustaan ja hetkessä olimme perillä Plaça d'Espanyalla. Kävelimme reilun kilometrin Disney Storeen ohittaen Estació del Nordin ja härkätaisteluareenan. Jotenkin tällä kävelymatkalla vahvistui ensivaikutelma minkä sain niistä aikaisemmin mainituista liikenneympyröistä: Valencia on minun makuuni jotenkin liian ahdas tai täynnä. En osaa ihan tarkkaan edes määritellä, mikä se tunne on, mutta jotenkin se liittyy autoihin, ihmisiin, pakokaasuun, kaupunkinäkymiin ja paikoin huonokuntoisiin taloihin. Yllätyin tästä tunteestani melkoisesti: esimerkiksi Tokio on kuitenkin (todennäköisesti) ikuinen suuri rakkauteni ja ylipäänsä pidän kaupunkien sykkeestä ja ihmisvilinästä enkä moisia fiiliksiä ole saanut esimerkiksi Barcelonassa tai Malagassa. Kevyestä kaupunkiahdistuksesta huolimatta meillä oli Valencian vanhassa kaupungissa oikein hienojakin hetkiä: keskusta on täydellinen epämääräiseen kuljeskeluun ja toinen toistaan houkuttelevampia ravintoloita riittää.

Disney Store Valencia

Església Catedral-Basílica Metropolitana de l'Assumpció de la Nostra Senyora de València - Valencian katedraali

Rantapäivä Malvarrosalla

Meillä on matkoillamme oma omituinen tapamme kiertää uimarantoja. Jotkut ajattelevat, että moinen on silkkaa ajan haaskausta, mutta ainakin minä olen jotenkin ollut huomaavinani, että kunkin kaupungin tunnelmasta saa hyvin kiinni juuri rannalta; onko siellä perheitä, espanjalaisia, saksalaisia vai kenties vain naapuruston lapset itsekseen leikkimässä. Niinpä Valenciassakin suuntasimme uimahommiin; metron ja ratikan yhdistelmä kuljetti meidät kätevästi Malvarrosan rannalle. Ihastuin rantaan heti; se oli juuri sellainen täydellinen yksilö: leveä hiekkakaistale, lapsille sopiva rantaviiva, kaiken ikäisiä ihmisiä, rantavahdit, täysin esteetön pitkälle jatkuva merinäköala, ravintoloita ja vessat. Kävimme alkuiltapäivästä syömässä rantakadulla ja olimme oikein tyytyväisiä ruokaamme: maukasta, eikä yhtään turistihintaista. Iltapäivällä vilttimme vieressä Espanjalainen pariskunta harjoitteli käsittämättömän vaikeita pariakrobatiatemppuja, aurinko paistoi, hiekka oli kuumaa ja lapset nauttivat vesileikeistään -päivä oli yksi niistä mitä tulee usein mietittyä marraskuun loskassa.

Isä ja tytär Malvarrosan rannalla


Jardín del Turia

Turian puutarha on yksi Valencian erikoisuuksista: kaupungin halkaisee puistokaistale jonka paikalla virtasi ennen Turia-joki. Vuonna 1957 Turia tulvi ja vahingoitti kaupunkia pahasti, sittemmin joki päätettiin ohjata kulkemaan toisaalta ja vanhaan uomaan rakennettiin hurmaava 9km pitkä viheralue. Vanhan joen ylittää 18 erilaista siltaa ja sillan kummallekin puolelle jää lukuisia museoita ja muita nähtävyyksiä. Etukäteen luimme varoituksia, että puisto saattaa pimeän aikaan olla vaarallinen, mutta ainakin puoliltaöin meno oli rentoa ja mukavaa; ihmisiä lenkillä, tanssimassa tai potkimassa palloa.
Entisen joenuoman tuntumassa sijaitsee Valencian tunnetuin nähtävyys Ciudad de las Artes y las Ciencias. Tämän taiteiden ja tieteiden kaupungin rakennustyöt aloitettiin vuonna 1996 ja ne valmistuivat tältä erää vuonna 2009.


Alueelta löytyy IMAX elokuvateatteri ja planetaario L'Hemisfèric, valaan muotoinen tiedemuseo El Museu de les Ciències Príncipe Felipe, ulkomuseo ja puutarha-alue L'Umbracle, ulkoilmameripuisto L'Oceanogràfic, oopperatalo El Palau de les Arts Reina Sofia, myöhemmin valmistuivat vielä kaunis valkea silta El Pont de l'Assut de l'Or ja plaza L'Àgora.

El Palau de les Arts Reina Sofia ja Hemisfèric
Valtavasta tarjonnastaan huolimatta, me tyydyimme tutustumaan tiede- ja taidekaupunkiin vain ulkopuolelta iltakävelyn muodossa: tutkimme pitkään erilaisia aurinkokelloja, kävelimme L'Umbraclessa ja otimme paljon valokuvia alueen huimaavan hienosta arkkitehtuurista.


El Pont de l'Assut de l'Or ja yksi monista aurinkokelloista

Jokaisessa päivässä pitää olla jotain erityisen hauskaa lapsille ja niinpä suuntasimme Gulliverin puistoon. Puisto rakennettiin vanhaan Turian uomaan 1990 ja sen vetonaula on maassa makavaa kiipeilytelinejättiläinen Gulliver liukumäkineen. Gulliverin puisto oli lapsista jotain aivan huikean jännittävää -etenkin kun etukäteen olin näyttänyt ilmakuvan jättiläisestä: ”Voikohan sen nenään mennä?”.

Gulliverin pienoismalli, hieno ilmakuva esim. sivulla http://theeasywayvalencia.com/valencia-with-children/
Jättiläinen ei ehkä täytä kaikkia nykyleikkipuistojen turvastandardeja, joten ihan pienempien kanssa sinne ei ehkä kannata lähteä kiipeilemään, mutta eskari-ikäiselle puisto todennäköisesti on jo tosi kiva, ja aivan erilainen leikkipuistokokemus




Valencian viimeiset mietteet

Viimeisen iltamme vaelsimme Valenciassa paahtavassa helteessä; yölläkin lämpötila oli melkein 30 astetta. Yöllä vanhan kaupungin tunnelma oli lähes maaginen; tuntui, että koko kaupunki oli liikkeellä helteisessä yössä: nauru kantautui ravintoloista, lapset leikkivät kaduilla ja huominen oli jossain kaukana. Ylipäänsä Valenciasta jäi mieleen yksittäiset kivat hetket, jokunen muu Espanjan kaupunki on kuitenkin vienyt isomman osan sydämestäni.

Viimeisen illan illallistunnelmia


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti