torstai 17. marraskuuta 2016

Espanja 2016: Les Fonts de l'Algar - Algarin vesiputoukset

Valencian autoretkeemme kuului paluumatkalla 9.7.2016 käynti Algarin vesiputouksilla. Omat vesiputousmielikuvani ovat rakentuneet lähinnä Tammerkosken ja Matkaoppaat tv-sarjan turkkilaisputousten varaan, joten en ihan tiennyt mitä odottaa -ainakin nettisivuilla kaikki näytti tosi hyvältä!

Valenciasta matkaa vesiputouksille oli parin tunnin verran, ja edelleen kotinurkille Torreviejaan matkaa oli odotettavissa reilu tunti. Loppumatka putouksille tuntui jotenkin tosi pitkältä kun tie kiemurteli eteenpäin ja ylöspäin. Ajomatkan lopuksi päädyimme eräänlaiseen turistiansaan: yhtäkkiä automme edessä oli pari miestä hienoilla logoilla varustettujen huomioliivien kanssa ja he ohjasivat meidät vesiputousten ”viralliselle” maksulliselle parkkipaikalle. Joopajoo :D Parkkipaikka oli yli kilometrin päässä putouksista ja matkalla oli ties kuinka monta muutakin parkkipaikkaa. Kuumassa iltapäivässä kävelymatka ylämäkeen lasten kanssa tuntui aivan loputtomalta; bongasimme harmiksemme myös lukuisia pakettidiilejä missä ravintolaruuan ostajille kuului myös ilmainen pysäköinti ja pääsy uima-altaalle.

Hiljentyvä parkkipaikka alkuillasta

Kun pääsimme perille putouksille, olin aivan väsynyt; Valencian yö oli jäänyt lyhyeksi, päivä oli kuuma ja parkkipaikkasählääminen harmitti. Lipunmyynti ei myöskään erityisesti nostanut tunnelmiani: pienessä mökissä puisella tasanteella myytiin lippuja ja myyntipaikalta aukesi näkymä putouksille: valtavasti ihmisiä, liukkaan näköisiä kallioita ja korkeuksiin nousevia rappusia. Oli tosi lähellä etten lähtenyt autoon mököttämään.

Rappushaaste
Pidin uhmaikäisen kiukkukohtaukseni sisälläni ja kuljin kiltisti perheen mukana; lähdimme kapuamaan portaita jonnekin korkeuksiin. Pääsimme ylätason isoimmalle laguunille kun huomasin, että ne uimakengät olisi todellakin pitänyt olla mukana! Valitettavasti ainoa vaihtoehto oli painella veteen Crocseilla, mutta eipä tuo onneksi lapsia näyttänyt haittaavan :) Itse tyydyin vain kahlailemaan jääkylmässä vuorilta syöksyvässä vedessä -kylmä vesi ja sopiva sokeritankkaus nosti hiljalleen mielialan jonkinlaiseen zeniläiseen rauhaan; vuoret, vesi ja lukemattomat oleanterit olivat kauniita! Niin ne oleanterit: me laitoimme kukkia hiuksiimme, kunnes espanjalainen isä tuli huolestuneena kertomaan, että kukat tappavat. No, en tiedä tappavatko, mutta ovathan ne myrkyllisiä, joten pidetään jatkossa näpit erossa; "Kasvi voi aiheuttaa vakavan myrkytyksen ja jo pienen määrän syöneelle oireita. Jos kasvia on syöty, ota yhteys Myrkytystietokeskukseen. Myrkyllinen" (Myrkytystietokeskus)


Vuoret, oleanterit ja kylmä vesi - hellepäivän pelastus

Kokonaistuomiona suosittelisin vesiputouksia kaikille jotka osaavat uida ja selviävät liukkailla kallioilla ja pitkospuilla suht mukavasti omillaan. Meidän lapset olivat putouksilla 3v ja 6v, pärjäsimme ihan ok, mutta pienemmällä liikkuminen oli hankalaa eikä lapsia voinut hetkeksikään päästä silmistään. Putouksille ei myöskään kannata mennä vain käymään, vaan kannattaa pakata eväät ja viettää paikalla koko päivä. Melko pian siestan jälkeen väki alkoi vähetä, joten rauhallisemmat ja hankalampien paikkojen polskimiset voi jättää iltapäivän lopulle.  Alue on maksullisten altaiden ulkopuolellakin näkemisen arvoinen: pieniä putouksia on siellä täällä ja maisemat ovat todella vehreät. Ne uimakengät ehdottomasti mukaan eikä kosketella niitä oleantereita! ;)

Vehreyttä silmänkantamattomiin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti