Saako lapsi istua lennolla vanhempansa vieressä?

Olen aikaisemmin kirjoittanut, että meillä on ollut pääsääntöisesti aina lasten kanssa helppoja lentoja. Lapsilla, ja käsittääkseni myös kanssamatkustajilla, on ollut ihan mukavia matkoja, kun lasten reppuihin on pakattu riittävästi puuhaa ja ennen kaikkea kotona on keskusteltu pitkään ja rauhassa siitä, miten lentokoneessa, bussissa tai junassa yleensä käyttäydytään. Lentoa varten ostamme ne lisäpavelut jotka ihan aidosti koemme lisänä tarvitsevamme. Tämän vuoden aikana matkailutaivaallemme on ilmestyi kuitenkin yksi harmaa pilvi: lasten istumapaikat.

AY962 Dubai - Helsinki

Viime talvena Dubaista palatessamme perheemme sijoitettiin reilun kuuden tunnin lennolle neliöön käytävän ympärille. Kukaan ei siis istunut kenenkään vieressä, mutta jonkinlainen puheyhteys kuitenkin wc-jonon ja käytävähässäkän yli oli. Pienen lapsen kanssa moni tilanne vaatii varsinkin pidemmällä lennolla kuitenkin fyysistä läsnäoloa. 3v tyttäremme alkoi itkeä lohdutonta hätäitkua uudessa oudossa tilanteessa. Kysyimme lentoemännältä, josko jotain paikkajärjestelyjä olisi tehtävissä, mutta ei ollut. Ympärillämme olevat matkustajat olivat heti pyytämättä yksimielisiä siitä, että ei tämä näin mene ja vaihtoivat paikkoja niin, että me istuimme lastemme vieressä. Muutama heistä ihmetteli sitäkin, että miksi he aikuiset ilman lisämaksullista istumapaikkavarausta istuivat vierekkäin, mutta 3v istuu yksin. Niinpä. No, loppu hyvin kaikki hyvin; ihanien kanssamatkustajien ansiosta 3-vuotiaani tuhisi pian uniaan käsi äidin kädessä ja saimme jälkikäteen pienen kompensaation kurjasta alusta.

AY708 Düsseldorf - Helsinki

Düsseldorfista Helsinkiin matkatessa arpajaisvoitto istumapaikkojen osalta osui kohdallemme check-innissä:

• minä rivillä 11
• 6v rivillä 16 
• 3v rivillä 15

Check-inniä tehdessäni sain onneksi vielä vaihdettua paikat -koneessa oli yllätyksekseni vielä erittäin reilusti vapaita vaaramattomia paikkoja! Jos meillä ei olisi ollut nettiyhteyttä ja olisimme tehneet check-inin kiireessä kentällä olisi lennosta tullut yksin istuville lapsille erityisen kurja: lentokoneeseen tuli tekninen vika kiitotiellä ja saimme istuskella hyvän tovin hangaarin edustalla tietämättä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Minä rivillä 11, lapseni jossain ihan muualla

Näin meillä, miten muualla?

UK Civil aviation authority suosittelee sijoitamaan lapset huoltajiensa lähelle vedoten turvallisuuteen:

”The seating of children close by their parents or guardians should be the aim of airline seat allocation procedures for family groups and large parties of children.

Young children and infants who are accompanied by adults, should ideally be seated in the same seat row as the adult. Children and accompanying adults should not be separated by more than one aisle. Where this is not possible, children should be separated by no more than one seat row from accompanying adults. This is because the speed of an emergency evacuation may be affected by adults trying to reach their children.” (https://www.caa.co.uk/Passengers/On-board/Seating-allocation/)

Yhdysvalloissa on hyväksytty lakialoite joka takaa sen, että alle 13v ei istu yksin:

”(a) In General.--Not later than 1 year after the date of enactment of this Act, the secretary of Transportation shall review and, if appropriate, establish a policy directing all air carriers providing scheduled passenger interstate or intrastate air transportation to establish policies that enable a child, who is age 13 or under on the date an applicable flight is scheduled to occur, to be seated in a seat adjacent to the seat of an accompanying family member over the age of 13, to the maximum extent practicable and at no additional cost, except when assignment to an adjacent seat would require an upgrade to another cabin class” (https://www.congress.gov/bill/114th-congress/house-bill/636/text/pl)

Miksi meillä näin?

Näiden kahden lennon jälkeen en voi kuin ihmetellä, että miksi? Miksi minun 3v lapseni toistuvasti erotetaan lennolla vanhemmistaan? Ymmärrän, että bisnes on bisnestä ja unelmapaikastaan pitää maksaa, mutta pienen lapsen sijoittaminen vanhempansa lähelle on jo turvallisuusnäkökulmasta aivan toinen kysymys kuin esimerkiksi lisäjalkatila hätäuloskäynnin vieressä. Lapsen sijoittaminen vanhemman lähelle takaa paremman matkustusrauhan myös muille matkustajille; vai miltä kuulostaa ”yksin” matkaava kenties hätääntynyt 2-4v mustikkamehuineen ilmakuopissa?

Olisiko Suomessa aika siirtyä käytäntöihin jotka muualla kirjataan lakiin? Edes alle kouluikäisten osalta? Kaupallisesta näkökulmasta lapsiperheille voisi kehittää muunkinlaisia tuotteita ja lisäpalveluita kuin turvallisuudesta tinkivät istumapaikka-arpajaiset.

Airberlin ja lupaus mukavammasta lennosta, meille kaikille <3

Espanja 2016: Les Fonts de l'Algar - Algarin vesiputoukset

Valencian autoretkeemme kuului paluumatkalla 9.7.2016 käynti Algarin vesiputouksilla. Omat vesiputousmielikuvani ovat rakentuneet lähinnä Tammerkosken ja Matkaoppaat tv-sarjan turkkilaisputousten varaan, joten en ihan tiennyt mitä odottaa -ainakin nettisivuilla kaikki näytti tosi hyvältä!

Valenciasta matkaa vesiputouksille oli parin tunnin verran, ja edelleen kotinurkille Torreviejaan matkaa oli odotettavissa reilu tunti. Loppumatka putouksille tuntui jotenkin tosi pitkältä kun tie kiemurteli eteenpäin ja ylöspäin. Ajomatkan lopuksi päädyimme eräänlaiseen turistiansaan: yhtäkkiä automme edessä oli pari miestä hienoilla logoilla varustettujen huomioliivien kanssa ja he ohjasivat meidät vesiputousten ”viralliselle” maksulliselle parkkipaikalle. Joopajoo :D Parkkipaikka oli yli kilometrin päässä putouksista ja matkalla oli ties kuinka monta muutakin parkkipaikkaa. Kuumassa iltapäivässä kävelymatka ylämäkeen lasten kanssa tuntui aivan loputtomalta; bongasimme harmiksemme myös lukuisia pakettidiilejä missä ravintolaruuan ostajille kuului myös ilmainen pysäköinti ja pääsy uima-altaalle.

Hiljentyvä parkkipaikka alkuillasta

Kun pääsimme perille putouksille, olin aivan väsynyt; Valencian yö oli jäänyt lyhyeksi, päivä oli kuuma ja parkkipaikkasählääminen harmitti. Lipunmyynti ei myöskään erityisesti nostanut tunnelmiani: pienessä mökissä puisella tasanteella myytiin lippuja ja myyntipaikalta aukesi näkymä putouksille: valtavasti ihmisiä, liukkaan näköisiä kallioita ja korkeuksiin nousevia rappusia. Oli tosi lähellä etten lähtenyt autoon mököttämään.

Rappushaaste

Pidin uhmaikäisen kiukkukohtaukseni sisälläni ja kuljin kiltisti perheen mukana; lähdimme kapuamaan portaita jonnekin korkeuksiin. Pääsimme ylätason isoimmalle laguunille kun huomasin, että ne uimakengät olisi todellakin pitänyt olla mukana! Valitettavasti ainoa vaihtoehto oli painella veteen Crocseilla, mutta eipä tuo onneksi lapsia näyttänyt haittaavan :) Itse tyydyin vain kahlailemaan jääkylmässä vuorilta syöksyvässä vedessä -kylmä vesi ja sopiva sokeritankkaus nosti hiljalleen mielialan jonkinlaiseen zeniläiseen rauhaan; vuoret, vesi ja lukemattomat oleanterit olivat kauniita! Niin ne oleanterit: me laitoimme kukkia hiuksiimme, kunnes espanjalainen isä tuli huolestuneena kertomaan, että kukat tappavat. No, en tiedä tappavatko, mutta ovathan ne myrkyllisiä, joten pidetään jatkossa näpit erossa; "Kasvi voi aiheuttaa vakavan myrkytyksen ja jo pienen määrän syöneelle oireita. Jos kasvia on syöty, ota yhteys Myrkytystietokeskukseen. Myrkyllinen" (Myrkytystietokeskus)

Vuoret, oleanterit ja kylmä vesi - hellepäivän pelastus

Kokonaistuomiona suosittelisin vesiputouksia kaikille jotka osaavat uida ja selviävät liukkailla kallioilla ja pitkospuilla suht mukavasti omillaan. Meidän lapset olivat putouksilla 3v ja 6v, pärjäsimme ihan ok, mutta pienemmällä liikkuminen oli hankalaa eikä lapsia voinut hetkeksikään päästä silmistään. Putouksille ei myöskään kannata mennä vain käymään, vaan kannattaa pakata eväät ja viettää paikalla koko päivä. Melko pian siestan jälkeen väki alkoi vähetä, joten rauhallisemmat ja hankalampien paikkojen polskimiset voi jättää iltapäivän lopulle.  Alue on maksullisten altaiden ulkopuolellakin näkemisen arvoinen: pieniä putouksia on siellä täällä ja maisemat ovat todella vehreät. Ne uimakengät ehdottomasti mukaan eikä kosketella niitä oleantereita! ;)

Vehreyttä silmänkantamattomiin!

Espanja 2016: Valencia

7.7.2016 Safari Aitanasta matkamme jatkui kohti Valenciaa. Valencia on aina näyttänyt kuvissa houkuttelevalta, mutta jotenkin se yksi syy ylitse muiden miksi mennä juuri sinne, on puuttunut. Varsinaisesti emme tuota syytä keksineet vieläkään, nyt vaan päätimme, että siellä on vihdoin käytävä ja niin varasimme hotellin Valenciasta kahdeksi yöksi.

Aitanasta laskeudumme mukavan hellää tietä kohti Valenciaa; tie oli isompi ja loivempi kuin jyrkkä ja mutkitteleva pikkutie mitä käytimme menomatkalla. Suuren kaupungin lähestymisen huomasi selvästi liikenteessä; lisää autoja ja enemmän kaistoja. Tämä olikin teema koko loppumatkan, loppuhuipennuksena vuorossa olivat keskustan 3+ kaistaiset liikenneympyrät joissa ei ollut kaistaviivoja -ja paikoin niistä puuttui myös kaikenlainen ajojärjestys. Ihme kyllä pääsimme ehjänä hotellillemme; olin tosi kiitollinen etten itse joutunut Valencian kaaoksessa ajamaan!

Hotelli Pio XII Apartments

Olin varannut meille huoneen huoneistohotelli Pio XII Apartments:sta, kriteereinä varaukselle oli hinta (66,50€/yö/4hlö), arvostelut (4,3/5) ja kohtuullisen kätevä sijainti kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Olin etukäteen lukenut, että hotellin lähellä on huomattavan paljon ilmaisia parkkipaikkoja. Totta tämä olikin, mutta parkkipaikat olivat ääriään myöten täynnä! Ajoimme varmaan kolme kertaa ison korttelin ympäri emmekä löytäneet yhden yhtään koloa mihin saisimme kärrymme työnnettyä. Lopulta päädyimme meille hyvin epätyypilliseen ratkaisuun: annoimme epävirallisina pysäköinninvalvojina toimivien resuisten herrojen opastaa meidät ruman autiotalon sisäpihalle parkkiin. Piha oli juuri niin karmiva kun voi kuvitella; sinne ei nähnyt yhdeltäkään ohi kulkevalta kadulta, maassa oli huumeruisku ja lähistöllä pyöri nuorempi mies lautasen kokoisine silmineen. Pikaisella tilanneanalyysillä uskalsimme kuitenkin jättää Renaultimme parkkiin muun muassa kiiltävien 700-sarjalaisten BMW:iden ja uudenkarhean Lexuksen viereen -ja annoimme vielä pysköintiavustajallemme useamman euron tippiä.

Punaisen nuolen kohdalta ajettiin "sisälle" hurmaavalle pysäköintialueellemme

Hotelliin majoittuminen oli nopea ja sujuva projekti. Pio XII Apartmentsin vastaanotto on minipieni koppi kerrostalon rappukäytävässä. Henkilökunta oli kuitenkin ystävällistä ja yleisilme paikassa siisti. Huoneemme oli ihan sellainen kuin odotimmekin; huoneisto makuuhuoneella ja vuodesohvalla, minikeittiö, pieni parveke, kaksi ilmalämpöpumppua ja ilmainen wifi. Yhtenä iltana huoneemme katossa oli torakka, mutta muuten huone oli siisti ja mukava. Huoneessamme lähinnä vain nukuimme, olihan meillä kuitenkin vain kaksi päivää aikaa ottaa Valencia haltuun!

Keskusta ja vanha kaupunki

Ensimmäinen kohteemme oli Disney Store; reippaat pikkumatkalaiset olivat ehdottomasti palkintokauppansa ansainneet. Otimme hotellilta näppärän metron aivan ydinkeskustaan ja hetkessä olimme perillä Plaça d'Espanyalla. Kävelimme reilun kilometrin Disney Storeen ohittaen Estació del Nordin ja härkätaisteluareenan. Jotenkin tällä kävelymatkalla vahvistui ensivaikutelma minkä sain niistä aikaisemmin mainituista liikenneympyröistä: Valencia on minun makuuni jotenkin liian ahdas tai täynnä. En osaa ihan tarkkaan edes määritellä, mikä se tunne on, mutta jotenkin se liittyy autoihin, ihmisiin, pakokaasuun, kaupunkinäkymiin ja paikoin huonokuntoisiin taloihin. Yllätyin tästä tunteestani melkoisesti: esimerkiksi Tokio on kuitenkin (todennäköisesti) ikuinen suuri rakkauteni ja ylipäänsä pidän kaupunkien sykkeestä ja ihmisvilinästä enkä moisia fiiliksiä ole saanut esimerkiksi Barcelonassa tai Malagassa. Kevyestä kaupunkiahdistuksesta huolimatta meillä oli Valencian vanhassa kaupungissa oikein hienojakin hetkiä: keskusta on täydellinen epämääräiseen kuljeskeluun ja toinen toistaan houkuttelevampia ravintoloita riittää.

Disney Store Valencia

Església Catedral-Basílica Metropolitana de l'Assumpció de la Nostra Senyora de València - Valencian katedraali

Rantapäivä Malvarrosalla

Meillä on matkoillamme oma omituinen tapamme kiertää uimarantoja. Jotkut ajattelevat, että moinen on silkkaa ajan haaskausta, mutta ainakin minä olen jotenkin ollut huomaavinani, että kunkin kaupungin tunnelmasta saa hyvin kiinni juuri rannalta; onko siellä perheitä, espanjalaisia, saksalaisia vai kenties vain naapuruston lapset itsekseen leikkimässä. Niinpä Valenciassakin suuntasimme uimahommiin; metron ja ratikan yhdistelmä kuljetti meidät kätevästi Malvarrosan rannalle. Ihastuin rantaan heti; se oli juuri sellainen täydellinen yksilö: leveä hiekkakaistale, lapsille sopiva rantaviiva, kaiken ikäisiä ihmisiä, rantavahdit, täysin esteetön pitkälle jatkuva merinäköala, ravintoloita ja vessat. Kävimme alkuiltapäivästä syömässä rantakadulla ja olimme oikein tyytyväisiä ruokaamme: maukasta, eikä yhtään turistihintaista. Iltapäivällä vilttimme vieressä Espanjalainen pariskunta harjoitteli käsittämättömän vaikeita pariakrobatiatemppuja, aurinko paistoi, hiekka oli kuumaa ja lapset nauttivat vesileikeistään -päivä oli yksi niistä mitä tulee usein mietittyä marraskuun loskassa.

Isä ja tytär Malvarrosan rannalla

Jardín del Turia

Turian puutarha on yksi Valencian erikoisuuksista: kaupungin halkaisee puistokaistale jonka paikalla virtasi ennen Turia-joki. Vuonna 1957 Turia tulvi ja vahingoitti kaupunkia pahasti, sittemmin joki päätettiin ohjata kulkemaan toisaalta ja vanhaan uomaan rakennettiin hurmaava 9km pitkä viheralue. Vanhan joen ylittää 18 erilaista siltaa ja sillan kummallekin puolelle jää lukuisia museoita ja muita nähtävyyksiä. Etukäteen luimme varoituksia, että puisto saattaa pimeän aikaan olla vaarallinen, mutta ainakin puoliltaöin meno oli rentoa ja mukavaa; ihmisiä lenkillä, tanssimassa tai potkimassa palloa.
Entisen joenuoman tuntumassa sijaitsee Valencian tunnetuin nähtävyys Ciudad de las Artes y las Ciencias. Tämän taiteiden ja tieteiden kaupungin rakennustyöt aloitettiin vuonna 1996 ja ne valmistuivat tältä erää vuonna 2009.

Alueelta löytyy IMAX elokuvateatteri ja planetaario L'Hemisfèric, valaan muotoinen tiedemuseo El Museu de les Ciències Príncipe Felipe, ulkomuseo ja puutarha-alue L'Umbracle, ulkoilmameripuisto L'Oceanogràfic, oopperatalo El Palau de les Arts Reina Sofia, myöhemmin valmistuivat vielä kaunis valkea silta El Pont de l'Assut de l'Or ja plaza L'Àgora.

El Palau de les Arts Reina Sofia ja Hemisfèric

Valtavasta tarjonnastaan huolimatta, me tyydyimme tutustumaan tiede- ja taidekaupunkiin vain ulkopuolelta iltakävelyn muodossa: tutkimme pitkään erilaisia aurinkokelloja, kävelimme L'Umbraclessa ja otimme paljon valokuvia alueen huimaavan hienosta arkkitehtuurista.

El Pont de l'Assut de l'Or ja yksi monista aurinkokelloista

Jokaisessa päivässä pitää olla jotain erityisen hauskaa lapsille ja niinpä suuntasimme Gulliverin puistoon. Puisto rakennettiin vanhaan Turian uomaan 1990 ja sen vetonaula on maassa makavaa kiipeilytelinejättiläinen Gulliver liukumäkineen. Gulliverin puisto oli lapsista jotain aivan huikean jännittävää -etenkin kun etukäteen olin näyttänyt ilmakuvan jättiläisestä: ”Voikohan sen nenään mennä?”.

Gulliverin pienoismalli, hieno ilmakuva esim. sivulla http://theeasywayvalencia.com/valencia-with-children/

Jättiläinen ei ehkä täytä kaikkia nykyleikkipuistojen turvastandardeja, joten ihan pienempien kanssa sinne ei ehkä kannata lähteä kiipeilemään, mutta eskari-ikäiselle puisto todennäköisesti on jo tosi kiva, ja aivan erilainen leikkipuistokokemus

Valencian viimeiset mietteet

Viimeisen iltamme vaelsimme Valenciassa paahtavassa helteessä; yölläkin lämpötila oli melkein 30 astetta. Yöllä vanhan kaupungin tunnelma oli lähes maaginen; tuntui, että koko kaupunki oli liikkeellä helteisessä yössä: nauru kantautui ravintoloista, lapset leikkivät kaduilla ja huominen oli jossain kaukana. Ylipäänsä Valenciasta jäi mieleen yksittäiset kivat hetket, jokunen muu Espanjan kaupunki on kuitenkin vienyt isomman osan sydämestäni.

Viimeisen illan illallistunnelmia