Splendour of the Seas - Lasten puuhat, aavikkoretki ja yleisfiilikset (RCI Dubai 4/5)

Tämä on jatkopostaus, missä kerron kokemuksistamme Royal Caribbeanin Splendour of the Seasillä. Tällä kertaa vuorossa on laivan lastentarjonta, retki jolla olimme ja yleisfiilis mikä laivasta jäi.

Lasten puuhat

Lapsille laivalla on tarjolla oma ohjelmakeskus ”Adventure ocean”. Leikkipaikassa on lapsille ikäryhmien mukaista ohjattua toimintaa. Muita erillisiä lasten alueita laivassa sitten ei olekaan, mutta ainakaan me emme moisia ihmeemmin edes kaivanneet -uima-allas riitti oikein mainiosti.

Lasten leikkikeskukseen pääsee tutustumaan ensimmäisenä päivänä, sen jälkeen lapset jätetään sinne ohjaajien huomaan. Ohjaajien suhteen Royal caribbeanilla on suhteellisen tiukat vaatimukset akateemisesta loppututkinosta ja työkokemuksesta, joten ihan kenen tahansa vastuulle lapsia ei tarvitse jättää. Etukäteen hiukan mietin, että mitenköhän tytöt leikkipaikassaan viihtyvät kun kukaan ei puhu suomea; oltiin kyllä kotona tätä pohjustettua ja opeteltu jopa ”pee”,”mom”, ”yes” ja ”no”. Kiitettävästi kuitenkin heti ensimmäisen päivän jälkeen henkilökunta pyysi lappua missä olisi suomen perusteet meidän lasten kanssa jutteluun ja niinpä minä kasasin lapulle pissahätää, nälkää, kipua, kiitosta, eitä ja janoa. Täydennykseksi he vielä pyysivät kertomaan miten sanotaan ”istu alas” ja tästä eteenpäin lapsilla olikin aina hauskaa kun muiden puuhien ohessa Meksikolainen ”se-on-hassuin-mies-ikinä” Rodrigo juoksi yhtäkkiä heidän perässään ja huusi istualasistualasistualas! Ilmeisesti yksi unohtumattomimmista lomamuistoista tältä erää.

Iloiset leikkijät saivat leikkipaikasta pienet lahjat!

Lasten ohjelma oli tällä(kin) kertaa aivan loistavaa! Yleensä tyttäremme lähtivät leikkipaikkaansa syötyään pikaisen illallisen (me jatkoimme pitkän kaavan mukaan), ja viihtyivät erittäin hyvin. Iltoihin kuului heillä paljon askartelua, piirtämistä ja leikkimistä, olipa mukana aarteenetsintääkin missä kasvomaaleihin ja itse-koristeluihin huiveihin sonnustautuneina lähdettiin kiertämään laivaa ja etsimään aarteita -hissistä kuulemma huudettiin aina pelottavasti ohikulkijoille. Loppuhuipennus oli viimeinen ilta jolloin tyttäremme viettivät leikkipaikassa useampia tunteja ja söivät leikkipaikan väen kanssa illallisen -ilta oli kuulemma superhauska!

Retket

Yleensä emme harrasta laivojen tarjoamia valmiita retkiä, nyt kuitenkin teimme yhden poikkeuksen: "Dune dinner safari", eli illallinen aavikolla. Jo kotona olin haaveillut tuosta retkestä, mutta alusta asti oli selvää, että tyttöjä emme voi sinne mukaan ottaa, koska jo pakettiin kuuluvan dyyniajelun toteuttaminen lasten kanssa turvallisesti vaatii lukuisia erityisjärjestelyjä. Niinpä laivaan päästyämme lampsimme nöyrinä kyselemään lasten leikkipaikkaan, että josko he voisivat olla leikkipaikassa vaatimattomat seitsemän tuntia kun me käytäisiin vähän illallisella -ja vastaushan oli että "Absolutely NO problem, enjoy your dinner!" Ja niin me sitten varattiin viimeiselle illalle aavikkokeikka mihin kuului dyyniajaelua, haukkashow, auringonlaskun valokuvausta ja illallinen aavikolla.

Retki alkoi jo heti satamasta kun hyppäsimme uudenkarheisiin nelivetoihin; jokaiseen mahtui kuusi matkustajaa. Autonkuljettajanamme oli vuosikausia Dubaissa asunut intialainen joka hoisi koko reissun alusta loppuun kiitettävällä ammattitaidolla ja jaksoi vastailla lukemattomiin kysymyksiimme liittyen Dubaihin ja siellä elämiseen.

Ajeltuamme noin tunnin poispäin kaupungin keskustasta saavuimme aavikkoreservaatin porteille. Reservaatti, Dubai Desert Conservation Reserve, ei ole mikään Disneyland vaan alue jossa muun muassa suojellaan alueen eläimistöä ja kasvatetaan alueelle tyypillisiä alkuperäiskasveja. Alueella ajaminen on tarkoin säädeltyä, joten kuka vaan ei sinne voi autollaan suunnata. Porteilla autojen renkaista suhautettiin reilusti ilmaa pois ja sitten alkoi matka; ensin ajoimme pieneen metsikköön jossa katselimme haukkaesityksen paahtavan kuuman auringon alla; haukka nimeltä Emma syöksähteli upeasti ohjaajansa tarjoaman herkkupalan perässä. Ohjaaja kertoi, että perinteisesti haukka ei ole millään kiinni vaan se palaa omistajansa luo vain jos on tarpeeksi onnellinen ja hyvinvoiva, tämä haukka kuitenkin oli kiinni, joten se siitä perinteestä.

Haukka Emma saaliinsa kimpussa

Haukkanäytöksen jälkeen vuorossa oli dyyniajelu. Kuski heitti kevyesti, että tämä on niin kuin vuoristorata mutta autolla. Jep, minä oksennan jo pihakeinussa. Mutta niin sitä mentiin, ylös, alas ja sivulle. Hiekka lensi ja moottori ulvoi. Olin potenut pientä flunssaa muutaman päivän ja auton kyydissä hassu olo vain paheni, onneksi juuri silloin automme jämähti jumiin hiekkaan ja sain pienen lepotauon. 

Jumissa!

Hinaushommien jälkeen ajelimme vielä jonkin aikaa, kunnes viimein oli aika pysähtyä dyyneille katsomaan auringonlaskua -ja olihan se aivan upea! Koko ympäristö hehkui oranssina kun valopallo putosi vauhdilla dyynien taakse.

Illan viimeiset säteet

Yön pimetessä ajelimme illallista varten leiriin. Leirialue olikin yllättävän iso ja kiinteä: matoilla peitetty maalattia, lukuisia kojuja ja katoksia, ihan oikeat vessat, lukuisia ruokapisteitä ja jopa yksi kokonaan valaistu dyyni tunnelmaa luomassa! Ympäristö muistutti vähän pientä suomalaista festivaalia keskellä ei mitään -tosin sillä poikkeuksella, että kaikki kuului hintaan: oli napatanssia, kameliratsastusta, shishaa, hennatatuointeja, olutta, viiniä ja mikä tärkeintä, erittäin maistuvaa arabityylistä ruokaa! Ruokailun lopuksi, juuri ennen paluumatkaa, kaikki leirin valot sammutettiin ja saimme katsella täydellisessä pimeydessä persialaismatoilla maaten päällämme kaartuvaa tähtitaivasta.

Illallisleiri

Illallisretki oli oikein onnistunut! Paikoin vähän keinotekoinen, mutta tuskin turistiporukkaa voi keskelle aavikkoa raahata ilman minkäänlaisia ennakkovalmisteluja. Retkemme maksoi kaikkineen etukäteen maksettuna noin 100 dollaria per henkilö ja koimme saaneemme rahoille vastinetta: jo pelkkä hyvä illallinen juomineen voi kolkutella samoja hintoja. Royal Caribbean ei retkestämme vastannut muuten kuin rahastamisen osalta; muu kunnia menee Emirates-konserniin kuuluvalle Arabian Adventures -yritykselle jonka järjestämä retki oli. Firman toiminta vakuutti meidät täysin; autot olivat uusia, jokaiselle oli tarjolla vesipullo heti autoon astuessa, kuljettajilla oli moitteettomat yhdenmukaiset univormut ja jokainen heistä tuntui palvelevan asiakkaitaan täydellä sydämellä -jos Dubaihin joskus palaamme, varaamme enemmän kuin mielellämme tältä yritykseltä jonkun retken!

Yleisfiilis

Yleisfiilis mikä risteilystämme jäi oli ihan hyvä, mutta ei paras. Jo varauksesta lähtien yksityiskohdat mättivät; nettisivut toivat vain osittain ja meileihin vastattiin aika verkkaisesti. En tiedä vaikuttaako se jo paljonkin, että laiva on myyty -havaittavissa oli hiukan hällä väliä -asennetta. Ihmeen paljon mukaan mahtui myös ihan puhdasta sähläämistä ja hetkiä jolloin kukaan ei tiedä mistään mitään. Ja ehtipä eräs työntekijä raportoida meille koti-ikävästään ja huonosta tulotasostaan – tämä toki on aihe mitä olen monesti muutenkin miettinyt ja harkinnut onko risteileminen oikein ylipäätään. Kotiin palattuamme tulimme omissa keittiöfilosofoinneissamme siihen lopputulokseen, että kenties esimiestyössä tällä laivalla mättää joku linkki; näimme loistavia yksilösuorituksia, mutta tiimi ei nyt ihan toiminut.

Kohdevalintana tällainen Persianlahden kierros oli oikein onnistunut; muuten tuskin olisimme Omaniin koskaan lähteneet. Jälkikäteen selasimme passejamme ja siellähän oli leimaa toisen vieressä. Laivalla siirtymät ovat niin helppoja, että kaikenmailmaan passimuodollisuudet unohtuvat täysin -meillähän siis ei ollut passeja hallussamme päiväkausiin, ne palautettiin vasta toiseksi viimeisenä iltana. Jos merenkäynti yhtään mietityttää, on Persianlahti oiva valinta; uoma on enimmäkseen niin kapea, että maata on koko ajan näkyvissä ja aallokko oli aivan erinäköinen kuin Atlantilla tyynenäkään päivänä. Matkamme merellä soljuikin rauhallisessa tahdissa ilman sen suurempia tyrskyjä.

Ilta tyynellä Omaninlahdella. Taustalla Costa Fortuna.

Laiva itsessään on Royal Caribbeanin vanhimpia, mutta ihan hienosti se palveli edelleen. Päivät soljuivat  mukavalla uima-allasalueella, iltaisin kävimme usein nauttimassa juoman tai pari tyylikkäässä ylimmän kerroksen Viking Crown loungessa ja hulppeassa atriumissa oli mukava seurailla illan kulumista. Toisaalta taas kaikenlaisia pikkuvikoja oli helppo huomata ja paikoin isompikin laitto olisi tarpeen -valtavasti dieseliä kuluttavan laivan myyminen ja kunnostaminen uuteen uskoon on varmasti ollut oikea ratkaisu. Tyyniä meriä Splendour of the Seasille! Meidän tiemme tuskin enää kohtaavat.