Kohti Tanskaa! (2/5)

Matkaan lähdimme uudenvuoden aattoiltana normaalien työpäivien jälkeen. Tytöt eivät tienneet etukäteen uusista tablettitelineistään joten automatka Tampereelta Turkuun meni melkein jo niitä ihmetellessä, jokunen komea rakettikin nähtiin matkan varrella. Laivaan oli autoja tulossa vähän, joten pääsimme ajamaan Gracelle suht nopeasti ja laivalla kaikki meni niin kuin pitikin; kävimme heti alkuillasta yökerhon lattialla vähän tanssimassa, moikkasimme Ville Vikingin ja painuimme nukkumaan. Aamulla herätys oli aikaisin; halusimme käydä kunnon aamupalalla ennen pitkää ajomatkaa ja auton kanssa matkaaville tämä tarkoittaa sitä, että buffetin ovia tulee kolkutella sillä sekunnilla kun ne aukeavat. Pienempi tyttömme oli aamiaisen ajan vihainen kuin ampiainen, mutta muuten selvisimme kunnialla autokannelle ja vatsat täynnä olimme valmiina starttaamaan uuteen vuoteen.

Ajoimme laivasta ulos Tukholman pimeään aamuun ja hetkessä oli selvää, että suunnilleen kukaan muu ei ollut hereillä ennen kello seitsemää uudenvuodenpäivän aamuna. Niinpä saimme ajaa Smoolannin Grännaan asti (292 km) melkein itseksemme, lähinnä Ahola Transportin rekat satunnaisina kavereinamme.
 
Menomatkan suunnitelmana oli pysähtyä Grännassa ja käydä Polkapojkarna-karkkitehtaanmyymälässä. Heidän sivuillaan sanotaan näin: ”Vi har öppet alla dagar året om, minst från kl 09.00-17.00!”, mutta matkan aikana selvisi useampaankin kertaan että Ruotsin ”alla dagar” ei tarkoita uudenvuodenpäivää. Koko Grännan pysähdys oli siis hukkareissu kun kaupunki oli edelleen täysin unessa. Maisemiensa puolesta pysähdys kuitenkin kannatti; kaupunki oli kuin yhdistelmä Porvoota ja Tampereen Pyynikkiä, eli todella kaunis! Kesällä varmasti idyllinen pysähdyspaikka.

Gränna. Photo by Blue_quartz, license CC

Grännasta jatkoimme noin 30 minuutin matkan Jönköpingiin, mutta yllättäen sielläkin suunnilleen kaikki oli kiinni. Lopulta löysimme auki olevan huoltoaseman minkä pienessä kahviomyymälässä söimme lounaaksi jugurtit ja reilun kokoiset sämpylät ja päätimme jatkaa loppumatkan (339 km) yhtä soittoa Kööpenhaminaan asti.

Ajomatka Jönköpingistä eteenpäin oli tylsää ja tasaista. Kunnes yhtäkkiä aurinko pilkisti pilvien välistä, pellot muuttuivat kilometri kilometriltä vihreämmiksi ja taivaalla risteili jokunen lintuaura. Ihan selkeä kevät! Suomen vappu! Jossain Helsingborgin ja Malmön välillä reissufiilis heräsi auringon myötä ihan täysillä.

Jo Malmössä tuulenpuuskat alkoivat voimistumaan varsinkin avoimilla paikoilla ja oli aika selvää että Øresundin sillalla saattaa hiukan tuuli tuivertaa. Maksoimme sillan porteilla luottokortilla 47 euron siltamaksun ja sitten vaan tuulta päin. Tuulenpuuskat sillalla olivat 100km/h luokkaa ja kyllähän se autossa tuntui, onneksi ei sentään ollut liukasta. Silta sukeltaa lopuksi Drogdenin tunneliin; takapenkin mielestä oli tosi jännää kulkea yli 3 kilometriä meren alla.

Øresund Bridge and Drogden Tunnel. Photo by Hugh Llewelyn, license CC

Sillan jälkeen Hvidovren Scandicciin oli enää joitakin kilometrejä. Perillä hotellin vastaanotto oli tyylikäs, kuten se oli ollut kuvissakin. Huonekin oli suunnilleen sellainen kuin odotimmekin; huoneessa oli lapsille kerrossänky, mutta ennakkoaavistukseni olemattomista laidoista osuivat oikeaan; ainakaan pienessä yläsängyssä ei kukaan meidän perheestä nukkuisi. Koska kokemusta sänkyjärjestelyjen muokkaamisesta on jo paljon, tartuimme tuumasta toiseen ja laajensimme kerrossängyn alavuodetta omalla parisängyllämme ja parilla petauspatjalla ja hetkessä oli valmiina 240cm leveä perhesänky. Ei täydellinen, mutta hyvä :) Muuten huone oli kaunis ja toimiva, wc-tilat tosin paljolti aikaa nähneet ja jääkylmät. Illalla muu perhe kävi vielä kokeilemassa hotellin uima-altaan; uima-allastila oli vanhanaikainen ja karu (tosin ilmeisesti hiljan maalattu), suihkut puolestaan toimivat vähän miten sattuu, mutta lasten riemu oli ihan samaa tasoa kuin hienomassakin paikassa, eli ei kai niillä yksityiskohdilla niin väliä sitten ole.

Kerrossänky

Hotellin aula

Pitkän päivän jälkeen lähdimme etsimään ruokaa; koska olimme jo hyvin tietoisia, että uudenvuodenpäivänä Tanskassakaan juuri mikään ei ole auki, päädyimme läheiseen McDonaldsiin joka sitten taas olikin ääriään myöten täynnä. Jotenkin ulkomailla monesti nämä ensimmäiset ruokareissut ovat aina yhtä kaoottisia; yleensä on aina matkasta väsynyt, ruokapaikat tuppaavat olemaan aivan täynnä, päässä ei liiku oikein mitään ja suusta puskee ulos sekaisin vähintäänkin saksaa, ruotsia, espanjaa ja englantia. Niinpä taas yksi ihan tavallinen pikaruokalakäyntikin tuntui jotenkin ihmeen työläältä.

Sitten vielä hotellilla hetki lasten iltaleikkejä ja lopuksi päät pehmeisiin tyynyihin hassussa koko perheen jättisängyssä.