Tämän kesän Espanjan tarinaa on suorastaan pakko jatkaa meidän roadtripillä –siitä kuitenkin eniten on kerrottavaa. Matkasuunnitelmamme oli Torrevieja - Baza - Granada -
Alhambra - Sierra Nevada - Ugijar - Almeria - Vera - San Juan de los Terreros - Los Alcazares - Torrevieja.
Lähdimme maanantaiaamuna ajamaan Torreviejasta kohti Granadaa. Tytöille oli jo etukäteen puhuttu, että perillä on sitten isoja vuoria –niinpä jo noin 20 minuutin jälkeen tytöt kysyivät että ollaanko nyt perillä kun tuolla on vuori. Juu, ei oltu, enää oli matkaa reilu 3 tuntia.
 |
| Alkumatkan maisemia |
Talviselta
Kööpenhaminan ajomatkalta oltiin opittu se, että kun autossa on rauha maassa ajetaan niin pitkälle kuin mahdollista eikä järjestetä yhdenyhtään ylimääräistä taukoa. Niinpä painelimme E-15:ta kohti Granadaa. Alun perin ajattelimme, että pysähdymme Bazassa; Bazan luolataloja kun mainostettiin niin monella nettisivulla. Toisin kuitenkin kävi ja aineenvaihduntaan vedoten oli pakko pysähtyä jo Cúllar:n Shellillä. Shell ei ollut yhtään hullumpi pysähdyspaikka; söimme suklaadonitseja ja Frozen-PEZejä Shellin piknik-pöytien äärellä ja katselimme parhaimmillaan pariin kilometriin nousevan Sierra Marían huippuja.
 |
| Sierra María |
Pian matka jatkui ja Sierra María vaihtui pian Sierra Bazaksi ja edelleen Sierra Nevadan pohjoisrinteiksi. Maisemat olivat kauniita ja näimme useita luolatalojakin. N-342 ja ja A-92 olivat kivat tiet hienoista näkymistä pitävälle korkeanpaikankammoiselle; sopivasti vuoristoa, mutta silti leveä suht suora tie alla. Granada teki minuun heti lähtemättömän vaikutuksen; kaupungin laitamat lammaslaumineen olivat ihastuttavia ja mitä lähemmäs keskustaa ajoimme, sitä enemmän innostuin: yliopiston lähistöllä oli todella nuorekkaan oloista, mutta silti kaupungin historia näkyi kaikkialla –uutta ja vanhaa parhaimmillaan! Vanhassa kuitenkin on miinuspuolensakin kun on oudossa kaupungissa suht isolla autolla, eikä navigaattori tunne ihan jokaista yksisuuntaista tietä: päädyimme umpikujalle johon automme juuri ja juuri leveyssuunnassa mahtui, navigaattori huusi vieressä u-käännöstä eikä meillä, eikä ilmeisesti navigaattorillakaan, ollut oikeastaan mitään käsitystä, että minne seuraavaksi. No, ei-ihan-niin-uusina-Espanjan autoilijoina meillä on jo aika hyvä resepti näihin tilanteisiin; aja ihan mihin tahansa mihin muutkin näyttävät menevän – ja niin se navigaattorikin aikanaan elpyi ja osasi opastaa meidät hotellillemme.
Hotelliksi olin varannut muutaman kympin maksaneen yhden tähden
Hotel Molinos:in. Varaus perustui vain ja ainoastaan netistä lukemiini kiittäviin arvosteluihin ja superhalpaan hintaan, emmekä todellakaan pettyneet. Hotelli sijaitsee tosi kätevästi aivan keskustan ja Alhambran tuntumassa –kuten arvata saattaa on tuollaisella sijainnilla pysäköinti kuitenkin haastavaa. Meillä kuitenkin kävi aivan uskomaton säkä; keskellä päivää löysimme yhden vapaan ja vieläpä ilmaisen parkkipaikan noin 30 metrin päästä hotellin ovesta. Hotellille sisäänkirjautuminen meni ihan niin kuin pitkin ja pääsimme siisteihin huoneisiiMME –kyllä muutamalla kympillämme saimme kaksi yhdistettävää huonetta joissa kummassakin oli valtavat tv:t ja omat ilmastointilaitteensa. Jätimme tavaramme huoneeseemme, tilasimme vastaanotosta taksin ja suuntasimme 40 asteen helteessä Alhambraan.
 |
| Hotel Molinos - huippulöytö! |
Reilu tuhat vuotta vanha linnakompkleksi, pari pientä tyttöä ja 40 astetta andalusialaisen iltapäivän kuumuutta on sellainen kombo, että menestys ei ole ihan taattu. Mutta yllättävän hienosti se meni :) Aloitimme kierroksemme
Generalifesta joka oli Nasrid-sulttaanien kesäpalatsi. Nasridit olivat Al-Andalusin viimeiset arabihallitisjat. Kierrosta suunnitellessamme, ajattelimme, että puutarhamainen kesäpalatsi suihkulähteineen olisi hyvä aloituskohta kuumana päivänä ja niin se olikin: Patio de la Acequia vesialtaineen oli tyttöjen mieleen ja prinsessasatuihin eläytyminen vaikutti olevan aika helppoa. Generalife on historiansa aikana rakennettu useaan kertaan uusiksi, eikä sillä näinollen ole ole mitään merkittävää yhteinäistä arkkitehtuuria, todella kaunis se kuitenkin oli ja ehkä jopa meidän perheen suosikki. Generalifessä keksimme uittaa päähuivimme juomapisteiden jääkylmässä vedessä –korvaamaton konsti kuumana päivänä!
 |
| Generalife - Patio de la Acequia |
 |
| Generalife - Patio de la Acequia |
 |
| Näkymä Generalifestä kaupunkiin |
Generalifestä jatkoimme
Alcazabaan. Alcazaba, ja sen tornit, Torres Bernejas, ovat Alhambra vanhin osa –kerrotaan, että paikalla oli rakennelmia jopa jo ennen muslimien saapumista Granadaan. Näkymät torneista olivatkin huikeita ja tyttäret olivat aika ihmeissään paksuista muureista. Alcazaba oli varjostavista muureistaan huolimatta kuitenkin ehdottomasti Alhambran kuumin osa ja niinpä emme yksinkertaisesti pystyneet olemaan siellä kovin kauaa. Onneksi apu oli kuitenkin lähellä: aivan Alcazaban porttien tuntumassa on Jardines de los Adarves, eli vallipuutarha jossa saimme vilvoitella varjossa, kastella huivimme ja katsella kauniita kaupunkinäkymiä.
 |
| Alcazaban jyhkeillä torneilla olisi varmasti monta tarinaa kerrottavanaan |
Viimeisenä oli vuorossa
Nasridien-palatsit. Viimeisenä siksi, että palatseihin pääsee ruuhkien välttämiseksi vain siihen aikaan kun omaan lippuun on merkitty. Nasridien palatsialueelta löytyy todennäköisesti yksi jos toinenkin postikorttinäkymä –alue on juuri sitä tunnetuinta ja upeinta Alhambraa. Palatsikompleksin rakennustyöt on aloitettu 1200-luvulla, mutta nyt jäljellä olevat rakennelmat ovat pääsääntöisesti vasta 1300-luvulta. Rakennus henkii kaikkialla arabikulttuuria kauneimmillaan; portaikoissa virtaavia vesielementtejä, ornamentteja, suihkulähteitä, paikoin karkeita mutta juuri täydellisiä yksityiskohtia, puutarhoja, tarkkoja kaiverruksia ja upeita mosaiikkeja. Täälläkään ei ollut pelkoakaan siitä, että lapset olisivat pitkästyneet; aina oli joku uusi paikka jonne kurkistaa tai uusi puutarha mitä ihmetellä.
 |
| Leijonien palatsin pääaukio Patio de los Leones |
 |
| Oratorio jonka koristeelliset tekstit viittaavat Koraaniin |
 |
| Monia nimiä kantanut upea Torre de las Damas |
Alhambrasta nappasimme taksin ja lähdimme syömään Grandan keskustaan; taksilla ajaminen on Granadassa todella halpaa –ja jopa suositeltavaa koska esimerkiksi Alhambran mäki voi helteellä olla aika hurja käveltävä. Muutamaa euroa köyhempänä saavuimme Grandan Plaza Nuevalle. Tämä kaupungin pääaukio on myös satoja vuosia vanha, mutta hiukan yllättäen se on rakennettu Darro joen päälle jotta kaupunkiin saatiin lisää tilaa. Rakentaminen alkoi mauriajan jälkeen sillasta ja laajeni lopulta kokonaiseksi aukioksi. Yleensä olen suuri eteläeurooppalaisten kaupunkiaukioiden fani, mutta Plaza Nueva ei kesäkuun lopun iltana päässyt listoillani kovin korkeille sijaluvuille: liikaa turisteja, liikaa pizzaa, liian vähän tunnelmaa. Myöhemmin illalla löysimmekin Plaza De Bib-rambla :n joka oli paljon enemmän minun makuuni.
Plaza Nuevalta suuntasimme vielä iltakävelylle Alcaicerian ja
Granadan katedraalin suuntaan. Alcaiceria oli Granadan muslimikaudella Maurilainen silkkibasaari, mutta viimeisetkin jäänteet siitä tuhoutuivat 1800-luvulla. Myöhemmin tori rakennettiin uusiksi maurilaistyyliin lähinnä turisteja varten ja nykyään Alcaicerian myymälät ovatkin täynnä lähinnä lasten flamencomekkoja, magneetteja ja rihkamakoruja. Hiukan mystisen tunnelman ja arkkitehtuurin puolesta Alcaiceria kuitenkin on käymisen arvoinen paikka ja siitä on helppo jatkaa edelleen muualle keskustaan.
 |
| Alcaiceria |
Granadan katedraali oli illan viimeinen paikka jonka halusimme käydä katsomassa; katderaalin rakennustyöt aloitettiin maurivallan päättymisen jälkeen ja kuten niin usein on ollut tapana, katderaali rakennettiin kaupungin vanhan moskeijan päälle. Maurien valta päättyi kahdeksan kuukautta kestäneen Granadan piirityksen jälkeen vuonna 1492 ja katderaalin rakennustyöt kestivät 1518-1561. Katedraalin varjoon oli hyvä lopettaa helteisen päivän kaupunkikierros. Kaiken nähdyn jälkeen väsyneessä päässä pyöri enää lähinnä innostunut ajatus, että pitäisikö Ildefonso Falconesin
Fatiman käsi lukea vielä joskus uudelleen.
 |
| Hotellihuonenäkymä Granadan hämärtyvään iltaan |
Tämä Espanjan postaussarja jäi valitettavasti kesken; muuttoauto tuli ja vei syksyn puuhat mennessään. Lisää Espanjaa on varmasti luvassa myös tulevaisuudessa.
