maanantai 22. heinäkuuta 2019

Calella

Tänä kesänä teimme kolmiviikkoisen matkan, jonka ensimmäinen etappi oli Espanjan Kataloniassa sijaitseva Calella. Tästä jatkoimme autolla Cantabrian Suancesiin ja sieltä edelleen Ranskan Oksitanian Port-Vendresiin. Lennot meillä oli Barcelonaan ja muut matkat kuljimme autolla. Seurueeseen kuului perheeni, eli me vanhemmat ja kaksi alakouluikäistä tytärtä. 

Tässä tarinoita Calellasta.

Calella

Päädyimme Calellaan pitkälti vahingossa; haaveena oli löytää loman alkuun kohtuuhintainen uima-altaallinen hotelli Barcelonan läheltä. Barcelonaan on usein halpoja lentoja, mutta hotellit ja asunnot tuntuvat olevan todella kalliita – niinpä olimme heti valmiita tarttumaan edulliseen tarjoukseen, jonka löysimme kehuttuun Calellan Aparthotel Miami Parkiin.

Calella on noin 18000 asukkaan kaupunki 58 kilometriä koilliseen Barcelonasta. Kaupunki elää vahvasti turismista ja väkiluku saattaakin jopa triplaantua kesäsesongin aikana – kesäkuun loppupuolella meistä tunnelma tosin oli edelleen kivan rauhallinen eikä suuria turistimassoja näkynyt missään. Calella on ehdottomasti kaupunki mihin voi lähteä lomailemaan ilman autoa! Lentokentältä kaupunkiin pääsee Barcelonan kautta junalla ja kaupungin sisällä matkat taittuvat helposti kävellen. Meillä oli vuokra-auto ja sillekin löytyi viikoksi ilmainen parkkipaikka juna-aseman liepeiltä.

Calellassa meidän mielestä parasta oli pitkä hieno ranta, ravintolatarjonta, edullinen hintataso, juuri sopivan kokoinen pienen kaupungin ostoskatu, hyvä ruokakauppatarjonta ja nopea junayhteys Barcelonaan. Englannilla pärjäsi vaihtelevasti -sen verran osaan jo espanjaa, että tämä ei haitanut. Kivana lisänä kaupunki tarjoaa hotellivieraille kaikenlaista puuhaa ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan: lasten vaahtobileet, minidisko rannalla, opastettuja kävelykierroksia, leijanlennätystä, melontaa, suppailua, minijunaretkiä ja niin edelleen. Calellasta on myös ilmaisia bussikuljetuksia läheiseen Lloret de Marin Water World -vesipuistoon . Vesipuisto oli ehdottomasti meidän makuun ja se onkin voittanut parhaan eurooppalaisen vesipuiston arvosanan Trip Advisorissa vuonna 2017.

Calellan ranta ja yksi rantaravintoloista
Kalastusveneitä auringonlaskussa Calellan rannalla



Juna matkalla Calellasta Barcelonaan.

Yksi Calellan kävelykatu Carrer de l'Esglésian pikkuliikkeistä

Laadukas leikkelevalikoima El Cielo Extremeño -ravintolassa
Water World -vesipuisto


Aparthotel Miami Park

Miami Parkin valitsimme hyvän hinnan, sijainnin ja hyvien arvostelujen perusteella. Tyttäremme ovat tosi kovia vesipetoja, joten halusimme heille ensimmäiseksi lomaviikoksi myös uima-allasmahdollisuuden. Meidän nelihenkisen perheen viikko hotellissa maksoi 701,75 €. 

Huoneessamme oli pieni keittiö, oleskelutila (hyvällä) vuodesohvalla, liukuovella erotettava makuuhuone, säädettävä ilmastointi, kylppäri ammeella ja pieni parveke allasnäkymin. Huone siivottiin joka päivä.

Hotellista oli mahdollista ostaa myös aamupala, illallinen tai puolihoito. Me kokeilimme illallisen kertaalleen, aamupalalla emme käyneet. Ateriavaihtoehtojen lisäksi ravintolalla oli myös allas / aulabaari mistä sai ostaa juomia, jäätelöä, hampurilaisia ja muuta syötävää – ruoka oli maittavaa ja hintataso kohtuullinen.

Parasta Miami Parkissa oli ehdottomasti henkilökunta! Kaikki henkilökunnan edustajat olivat sydämellisiä ja avuliaita. Hotellissa on myös ilmaista lastenohjelmaa, kuten lastenklubi, askartelua, minidisko, pelejä, kasvomaalausta, erilaisia esityksiä ja niin edelleen. Lasten aktiviteettien ohjaajat olivat selkeästi enemmän kuin vain töissä ja ainakin meidän lapset viihtyivät kielimuurista huolimatta erittäin hyvin. Myös aikuisille oli tarjolla allasjumppaa, musiikkiesityksiä, pelejä yms.

Ensivaikutelma tästä hotellista oli minulle ehkä hiukan negatiivinen; kadut ovat ahtaita ja ulkoa oli vaikea uskoa, että kortteliin mahtuu mitään järkevää. Myös rakennuksen ulkoasu oli ehkä hitusen aikaa nähnyt. Ulkokuori kuitenkin petti ja voisin erittäin mielelläni lähteä uudestaan tähän hotelliin! 😊

Hotellin jukisivu ja uima-allas

Allaselämää

Liukuovella erotettava makuuhuone

Hotellin tulishow

torstai 20. heinäkuuta 2017

Espanja 2017: Asunto ja muut käytännön kuviot

Talo

Tämän kesän kolmiviikkoinen vietettiin Andalusian Almuñecarissa. Alue tunnetaan kosteamman ilmastonsa vuoksi myös nimellä Costa tropical. Tähän entuudestaan täysin tuntemattomaan pikkukaupunkiin päädyimme siksi, että vakiopaikastamme Torreviejasta ei millään löytynyt sopivaa taloa tai asuntoa meidän kahdeksan hengen matkaporukalle. Ja hyvähän se on välillä vaihtaa maisemaa :)

Vehreää rannikkoa
Aiemmat asuntomme Espanjassa olemme vuokranneet suomalaisten välittäjien kautta, tällä kertaa hyppäsimme suoraan syvään päähän ja vuokrasimme talo espanjalaiselta yksityishenkilöltä. Löysin talon ihan sattumalta spain-holiday.com -sivustolta. En ollut tuota sivustoa juurikaan käyttänyt aikaisemmin, mutta luettuani sivuilta vuokraajan ohjeet, olin melko vakuuttunut: ilmoittajan täytyy toimittaa todistus sivuston ylläpidolle kohteen omistajuudesta ja maksaa sivuston käyttömaksu vuodeksi eteenpäin. Kun talomme omistaja vielä pyysi vain 20% ennakkomaksua, olimme valmiita vuokraamaan kesälomallemme kodin!

Taloomme kuului 120 neliötä, 2 kylpyhuonetta, 3 vessaa, 4 makuuhuonetta, terassi, puutarha, parveke ja kaksi yhteiskäytössä olevaa uima-allasaluetta. Pieni yllätys oli se, että ilmastointi oli vain talon alimmassa kerroksessa ja lämpöhän tunnetusti nousee ylös! Tehokkaalla tuuletuksella saimme pidettyä kuumimmat yöt suunnilleen siedettävinä, mutta pidemmän päälle yöllinen kuumuus olisi varmasti alkanut käydä voimille. Muuten vuorenrinnetalomme oli oikein kiva, kaunis ja hyvin varusteltu <3

Yhteiskäytössä oleva infinity pool

Talomme

Auto

Auton päädyimme vuokraamaan taas RecordGo:lta: tämän vuokraamon kanssa kaikki on aina mennyt tosi hienosti ja hinnat ovat hyvinkin kilpailukykyisiä. Tänä vuonna emme saaneet hienoa sporttiautoa emmekä mitään upouutta kiiltävää silmäkarkkia vaan ihan tavallisen Opel Merivan, mutta plussaa Opelissa oli se, että vääntöä riitti vuoristoteillä ja Diesel (€1.06/l) oli ystävällinen lompakolle. Aiemmista vuosista poiketen, emme lähteneet varsinaiselle roadtripille, mutta silti saimme mittariin kerrytettyä melkein samat kilometrit: hitusen vaille 2000km.

Lennot

Lennot Malagaan varasimme KLM:ltä. En ollut aiemmin tätä lentoyhtiötä käyttänyt, mutta kokemus oli oikein positiivinen! Lämmin ruoka oli ihana yllätys, henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja lapset otettiin todella kivasti huomioon. Jatkossa saatan hyvinkin suosia KLM:ää jos se vaan suinkin on mahdollista.


Kokonaisbudjetti

Talon hinta puolet kokonaissummasta, meitä oli talossa kaksi neljän hengen perhettä

Lennot (matkatavaroineen, 2 aikuista + 2 lasta) 898.52€
Talo (22 vrk, sis. sähkö, vesi, loppusiivous) 1200€
Auto (22 vrk) 224.15€
Yhteensä (per hlö) 580,67€

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Back in business!

Muutaman päivän jo kuvittelin, että saan heittää hyvästit Google-tililleni -ja sitä myötä myös Bloggerilleni, mutta muutaman mutkan kautta sain kuin sainkin tilini takaisin! Tämä oli iso opetus; ihan kaikkea ei kannata jättää yhden tilin ja "pilven" varaan; jos tilinsä saa jotenkin solmuun ollaan isojen ongelmien edessä. Nämä asiat minä olisin halunnut tietää etukäteen, ehkä näistä on hyötyä jollekin muullekin:

  • Jos tililläsi tapahtuu Googlen järjestelmien logiikalla jotain outoa, saatat joutua käymään läpi pidemmän tunnistamisproseduurin.
  • Jos joudut verifioimaan identiteettisi Googlelle sinun pitää muun muassa tietää koska tilisi on luotu (kuukausi/vuosi).
  • Two-step-verifiointi tavalla tai toisella, ei yksin riitä vahvistamaan identiteettiäsi Googlelle
  • Googlella ei ole yksityisille ilmaiskäyttäjille minkäänlaista käyttäjätukea. Onneaan voi kokeilla support-forumilla mistä osa kirjoituksista hyvällä tuurilla ohjataan edelleen Googlen käsiin.
Nyt kun nämä murheet on ohi, pääsen taas miettimään myös uusia blogitarinoita. Tänään käytiin hakemassa matkamessuilta inspiraatiota loppuvuoden suunnitelmiin <3


lauantai 24. joulukuuta 2016

Matkalaisen epäonnistunut joulu

Syyskuussa saatiin idea; kokeillaanpa ensimmäistä kertaa koskaan, viettää joulu muualla kuin Suomessa. Tähän ajatukseen johtivat suht mukavan hintaiset Norwegianin lennot New Yorkiin.

Photo by Evil Erin @Flickr. License CC BY 2.0

Heti alusta asti oli selvää, että kotona vietetään etukäteen pikkujoulut, missä lapset saavat omat lahjansa, mutta muuten kotijoulu pidetään aika minimissä. Matkasuunnitelmia tehtiin hartaasti monenmonta viikkoa; löydettiin kiva Hiltonin huoneistohotelli, kivoja kauppoja, ravintoloita, suunniteltiin retket luistinradoille ja nähtävyyksiin, jokunen suosikkituliainenkin oli hankintalistalla. Reilu viikko ennen reissua perheen pienimmäinen sairastui mystisen pitkään ja voimat vievään mahatautiin, mutta usko oli kova; kyllä me jouluksi ollaan kunnossa. Aatonaaton aamuna märkä rätti lätkäistiin kuitenkin päin näköä: seuraava mahatautiuhri vietti käytännössä koko päivän vessassa ja iltaan mennessä oli selvää, että pitkälle lennolle ei olla aattoaamuna lähdössä. Onneksi päivystävä lääkäri löytyi läheltä ja matkavakuutus toivottavasti toimii yhtä hienosti kuin vuonna 2011 kun jouduimme esikoisen sairauden vuoksi tapaninpäivän lentomatkan perumaan.

Photo by Evil Erin @Flickr. License CC BY 2.0

Nyt meidän perhejoulu sitten vietetään kodissa missä jääkaappi ei notku jouluherkkuja, lapsille ei ole antaa lahjan lahjaa eikä pukki soita ovikelloa. Pölyvillakoirat pyörii nurkissa, sade ropisee ikkunaan ja kuusen sijaan huoneita koristaa valmiiksi pakatut matkalaukut. Toki, olen tietoinen ja onnellinen siitä, että jääkaapin tyhjyys ei johdu siitä ettei ruokaan olisi rahaa, sairaus on parantuvaa laatua ja lapsetkin jo pakettinsa saivat, mutta tämän kaiken keskellä, en voi olla miettimättä, että mikä on pohjimmiltaan se joulun sanoma? Mitä jää jäljelle kun kaikki perinteiset elementit riisutaan joulusta eikä voimat riitä kulkea naapurikorttelin joulukirkkoon? Vastaus ei ole mikään itsestäänselvä vaikka sitä olen tänään pitkään puolikuntoinsena miettinyt. Lopulta tulin siihen tulokseen, että minulle sen on pakko olla se, että on jälleen selvitty yhdestä pitkästä ja pimeästä syksystä, ja tästä lähdetään taas kesää ja valoa kohti <3

Hyvää joulua kaikille ja ihanaa uutta alkavaa kevättä!


Photo by Shawn Carpenter @Flickr. License CC BY 2.0



sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Saako lapsi istua lennolla vanhempansa vieressä?

Olen aikaisemmin kirjoittanut, että meillä on ollut pääsääntöisesti aina lasten kanssa helppoja lentoja. Lapsilla, ja käsittääkseni myös kanssamatkustajilla, on ollut ihan mukavia matkoja, kun lasten reppuihin on pakattu riittävästi puuhaa ja ennen kaikkea kotona on keskusteltu pitkään ja rauhassa siitä, miten lentokoneessa, bussissa tai junassa yleensä käyttäydytään. Lentoa varten ostamme ne lisäpavelut jotka ihan aidosti koemme lisänä tarvitsevamme. Tämän vuoden aikana matkailutaivaallemme on ilmestyi kuitenkin yksi harmaa pilvi: lasten istumapaikat.

AY962 Dubai - Helsinki


Viime talvena Dubaista palatessamme perheemme sijoitettiin reilun kuuden tunnin lennolle neliöön käytävän ympärille. Kukaan ei siis istunut kenenkään vieressä, mutta jonkinlainen puheyhteys kuitenkin wc-jonon ja käytävähässäkän yli oli. Pienen lapsen kanssa moni tilanne vaatii varsinkin pidemmällä lennolla kuitenkin fyysistä läsnäoloa. 3v tyttäremme alkoi itkeä lohdutonta hätäitkua uudessa oudossa tilanteessa. Kysyimme lentoemännältä, josko jotain paikkajärjestelyjä olisi tehtävissä, mutta ei ollut. Ympärillämme olevat matkustajat olivat heti pyytämättä yksimielisiä siitä, että ei tämä näin mene ja vaihtoivat paikkoja niin, että me istuimme lastemme vieressä. Muutama heistä ihmetteli sitäkin, että miksi he aikuiset ilman lisämaksullista istumapaikkavarausta istuivat vierekkäin, mutta 3v istuu yksin. Niinpä. No, loppu hyvin kaikki hyvin; ihanien kanssamatkustajien ansiosta 3-vuotiaani tuhisi pian uniaan käsi äidin kädessä ja saimme jälkikäteen pienen kompensaation kurjasta alusta.

AY708 Düsseldorf - Helsinki

Düsseldorfista Helsinkiin matkatessa arpajaisvoitto istumapaikkojen osalta osui kohdallemme check-innissä:

  • minä rivillä 11
  • 6v rivillä 16 
  • 3v rivillä 15
Check-inniä tehdessäni sain onneksi vielä vaihdettua paikat -koneessa oli yllätyksekseni vielä erittäin reilusti vapaita vaaramattomia paikkoja! Jos meillä ei olisi ollut nettiyhteyttä ja olisimme tehneet check-inin kiireessä kentällä olisi lennosta tullut yksin istuville lapsille erityisen kurja: lentokoneeseen tuli tekninen vika kiitotiellä ja saimme istuskella hyvän tovin hangaarin edustalla tietämättä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Minä rivillä 11, lapseni jossain ihan muualla

Näin meillä, miten muualla?


UK Civil aviation authority suosittelee sijoitamaan lapset huoltajiensa lähelle vedoten turvallisuuteen:

The seating of children close by their parents or guardians should be the aim of airline seat allocation procedures for family groups and large parties of children.

Young children and infants who are accompanied by adults, should ideally be seated in the same seat row as the adult. Children and accompanying adults should not be separated by more than one aisle. Where this is not possible, children should be separated by no more than one seat row from accompanying adults. This is because the speed of an emergency evacuation may be affected by adults trying to reach their children.” 
(https://www.caa.co.uk/Passengers/On-board/Seating-allocation/)

Yhdysvalloissa on hyväksytty lakialoite joka takaa sen, että alle 13v ei istu yksin:

(a) In General.--Not later than 1 year after the date of enactment of this Act, the secretary of Transportation shall review and, if appropriate, establish a policy directing all air carriers providing scheduled passenger interstate or intrastate air transportation to establish policies that enable a child, who is age 13 or under on the date an applicable flight is scheduled to occur, to be seated in a seat adjacent to the seat of an accompanying family member over the age of 13, to the maximum extent practicable and at no additional cost, except when assignment to an adjacent seat would require an upgrade to another cabin class (https://www.congress.gov/bill/114th-congress/house-bill/636/text/pl)

Miksi meillä näin?

Näiden kahden lennon jälkeen en voi kuin ihmetellä, että miksi? Miksi minun 3v lapseni toistuvasti erotetaan lennolla vanhemmistaan? Ymmärrän, että bisnes on bisnestä ja unelmapaikastaan pitää maksaa, mutta pienen lapsen sijoittaminen vanhempansa lähelle on jo turvallisuusnäkökulmasta aivan toinen kysymys kuin esimerkiksi lisäjalkatila hätäuloskäynnin vieressä. Lapsen sijoittaminen vanhemman lähelle takaa paremman matkustusrauhan myös muille matkustajille; vai miltä kuulostaa ”yksin” matkaava kenties hätääntynyt 2-4v mustikkamehuineen ilmakuopissa?

Olisiko Suomessa aika siirtyä käytäntöihin jotka muualla kirjataan lakiin? Edes alle kouluikäisten osalta? Kaupallisesta näkökulmasta lapsiperheille voisi kehittää muunkinlaisia tuotteita ja lisäpalveluita kuin turvallisuudesta tinkivät istumapaikka-arpajaiset.

Airberlin ja lupaus mukavammasta lennosta, meille kaikille <3

torstai 17. marraskuuta 2016

Espanja 2016: Les Fonts de l'Algar - Algarin vesiputoukset

Valencian autoretkeemme kuului paluumatkalla 9.7.2016 käynti Algarin vesiputouksilla. Omat vesiputousmielikuvani ovat rakentuneet lähinnä Tammerkosken ja Matkaoppaat tv-sarjan turkkilaisputousten varaan, joten en ihan tiennyt mitä odottaa -ainakin nettisivuilla kaikki näytti tosi hyvältä!

Valenciasta matkaa vesiputouksille oli parin tunnin verran, ja edelleen kotinurkille Torreviejaan matkaa oli odotettavissa reilu tunti. Loppumatka putouksille tuntui jotenkin tosi pitkältä kun tie kiemurteli eteenpäin ja ylöspäin. Ajomatkan lopuksi päädyimme eräänlaiseen turistiansaan: yhtäkkiä automme edessä oli pari miestä hienoilla logoilla varustettujen huomioliivien kanssa ja he ohjasivat meidät vesiputousten ”viralliselle” maksulliselle parkkipaikalle. Joopajoo :D Parkkipaikka oli yli kilometrin päässä putouksista ja matkalla oli ties kuinka monta muutakin parkkipaikkaa. Kuumassa iltapäivässä kävelymatka ylämäkeen lasten kanssa tuntui aivan loputtomalta; bongasimme harmiksemme myös lukuisia pakettidiilejä missä ravintolaruuan ostajille kuului myös ilmainen pysäköinti ja pääsy uima-altaalle.

Hiljentyvä parkkipaikka alkuillasta

Kun pääsimme perille putouksille, olin aivan väsynyt; Valencian yö oli jäänyt lyhyeksi, päivä oli kuuma ja parkkipaikkasählääminen harmitti. Lipunmyynti ei myöskään erityisesti nostanut tunnelmiani: pienessä mökissä puisella tasanteella myytiin lippuja ja myyntipaikalta aukesi näkymä putouksille: valtavasti ihmisiä, liukkaan näköisiä kallioita ja korkeuksiin nousevia rappusia. Oli tosi lähellä etten lähtenyt autoon mököttämään.

Rappushaaste
Pidin uhmaikäisen kiukkukohtaukseni sisälläni ja kuljin kiltisti perheen mukana; lähdimme kapuamaan portaita jonnekin korkeuksiin. Pääsimme ylätason isoimmalle laguunille kun huomasin, että ne uimakengät olisi todellakin pitänyt olla mukana! Valitettavasti ainoa vaihtoehto oli painella veteen Crocseilla, mutta eipä tuo onneksi lapsia näyttänyt haittaavan :) Itse tyydyin vain kahlailemaan jääkylmässä vuorilta syöksyvässä vedessä -kylmä vesi ja sopiva sokeritankkaus nosti hiljalleen mielialan jonkinlaiseen zeniläiseen rauhaan; vuoret, vesi ja lukemattomat oleanterit olivat kauniita! Niin ne oleanterit: me laitoimme kukkia hiuksiimme, kunnes espanjalainen isä tuli huolestuneena kertomaan, että kukat tappavat. No, en tiedä tappavatko, mutta ovathan ne myrkyllisiä, joten pidetään jatkossa näpit erossa; "Kasvi voi aiheuttaa vakavan myrkytyksen ja jo pienen määrän syöneelle oireita. Jos kasvia on syöty, ota yhteys Myrkytystietokeskukseen. Myrkyllinen" (Myrkytystietokeskus)


Vuoret, oleanterit ja kylmä vesi - hellepäivän pelastus

Kokonaistuomiona suosittelisin vesiputouksia kaikille jotka osaavat uida ja selviävät liukkailla kallioilla ja pitkospuilla suht mukavasti omillaan. Meidän lapset olivat putouksilla 3v ja 6v, pärjäsimme ihan ok, mutta pienemmällä liikkuminen oli hankalaa eikä lapsia voinut hetkeksikään päästä silmistään. Putouksille ei myöskään kannata mennä vain käymään, vaan kannattaa pakata eväät ja viettää paikalla koko päivä. Melko pian siestan jälkeen väki alkoi vähetä, joten rauhallisemmat ja hankalampien paikkojen polskimiset voi jättää iltapäivän lopulle.  Alue on maksullisten altaiden ulkopuolellakin näkemisen arvoinen: pieniä putouksia on siellä täällä ja maisemat ovat todella vehreät. Ne uimakengät ehdottomasti mukaan eikä kosketella niitä oleantereita! ;)

Vehreyttä silmänkantamattomiin!

Espanja 2016: Valencia

7.7.2016 Safari Aitanasta matkamme jatkui kohti Valenciaa. Valencia on aina näyttänyt kuvissa houkuttelevalta, mutta jotenkin se yksi syy ylitse muiden miksi mennä juuri sinne, on puuttunut. Varsinaisesti emme tuota syytä keksineet vieläkään, nyt vaan päätimme, että siellä on vihdoin käytävä ja niin varasimme hotellin Valenciasta kahdeksi yöksi.

Aitanasta laskeudumme mukavan hellää tietä kohti Valenciaa; tie oli isompi ja loivempi kuin jyrkkä ja mutkitteleva pikkutie mitä käytimme menomatkalla. Suuren kaupungin lähestymisen huomasi selvästi liikenteessä; lisää autoja ja enemmän kaistoja. Tämä olikin teema koko loppumatkan, loppuhuipennuksena vuorossa olivat keskustan 3+ kaistaiset liikenneympyrät joissa ei ollut kaistaviivoja -ja paikoin niistä puuttui myös kaikenlainen ajojärjestys. Ihme kyllä pääsimme ehjänä hotellillemme; olin tosi kiitollinen etten itse joutunut Valencian kaaoksessa ajamaan!

Hotelli Pio XII Apartments


Olin varannut meille huoneen huoneistohotelli Pio XII Apartments:sta, kriteereinä varaukselle oli hinta (66,50€/yö/4hlö), arvostelut (4,3/5) ja kohtuullisen kätevä sijainti kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Olin etukäteen lukenut, että hotellin lähellä on huomattavan paljon ilmaisia parkkipaikkoja. Totta tämä olikin, mutta parkkipaikat olivat ääriään myöten täynnä! Ajoimme varmaan kolme kertaa ison korttelin ympäri emmekä löytäneet yhden yhtään koloa mihin saisimme kärrymme työnnettyä. Lopulta päädyimme meille hyvin epätyypilliseen ratkaisuun: annoimme epävirallisina pysäköinninvalvojina toimivien resuisten herrojen opastaa meidät ruman autiotalon sisäpihalle parkkiin. Piha oli juuri niin karmiva kun voi kuvitella; sinne ei nähnyt yhdeltäkään ohi kulkevalta kadulta, maassa oli huumeruisku ja lähistöllä pyöri nuorempi mies lautasen kokoisine silmineen. Pikaisella tilanneanalyysillä uskalsimme kuitenkin jättää Renaultimme parkkiin muun muassa kiiltävien 700-sarjalaisten BMW:iden ja uudenkarhean Lexuksen viereen -ja annoimme vielä pysköintiavustajallemme useamman euron tippiä.

Punaisen nuolen kohdalta ajettiin "sisälle" hurmaavalle pysäköintialueellemme

Hotelliin majoittuminen oli nopea ja sujuva projekti. Pio XII Apartmentsin vastaanotto on minipieni koppi kerrostalon rappukäytävässä. Henkilökunta oli kuitenkin ystävällistä ja yleisilme paikassa siisti. Huoneemme oli ihan sellainen kuin odotimmekin; huoneisto makuuhuoneella ja vuodesohvalla, minikeittiö, pieni parveke, kaksi ilmalämpöpumppua ja ilmainen wifi. Yhtenä iltana huoneemme katossa oli torakka, mutta muuten huone oli siisti ja mukava. Huoneessamme lähinnä vain nukuimme, olihan meillä kuitenkin vain kaksi päivää aikaa ottaa Valencia haltuun!

Keskusta ja vanha kaupunki

Ensimmäinen kohteemme oli Disney Store; reippaat pikkumatkalaiset olivat ehdottomasti palkintokauppansa ansainneet. Otimme hotellilta näppärän metron aivan ydinkeskustaan ja hetkessä olimme perillä Plaça d'Espanyalla. Kävelimme reilun kilometrin Disney Storeen ohittaen Estació del Nordin ja härkätaisteluareenan. Jotenkin tällä kävelymatkalla vahvistui ensivaikutelma minkä sain niistä aikaisemmin mainituista liikenneympyröistä: Valencia on minun makuuni jotenkin liian ahdas tai täynnä. En osaa ihan tarkkaan edes määritellä, mikä se tunne on, mutta jotenkin se liittyy autoihin, ihmisiin, pakokaasuun, kaupunkinäkymiin ja paikoin huonokuntoisiin taloihin. Yllätyin tästä tunteestani melkoisesti: esimerkiksi Tokio on kuitenkin (todennäköisesti) ikuinen suuri rakkauteni ja ylipäänsä pidän kaupunkien sykkeestä ja ihmisvilinästä enkä moisia fiiliksiä ole saanut esimerkiksi Barcelonassa tai Malagassa. Kevyestä kaupunkiahdistuksesta huolimatta meillä oli Valencian vanhassa kaupungissa oikein hienojakin hetkiä: keskusta on täydellinen epämääräiseen kuljeskeluun ja toinen toistaan houkuttelevampia ravintoloita riittää.

Disney Store Valencia

Església Catedral-Basílica Metropolitana de l'Assumpció de la Nostra Senyora de València - Valencian katedraali

Rantapäivä Malvarrosalla

Meillä on matkoillamme oma omituinen tapamme kiertää uimarantoja. Jotkut ajattelevat, että moinen on silkkaa ajan haaskausta, mutta ainakin minä olen jotenkin ollut huomaavinani, että kunkin kaupungin tunnelmasta saa hyvin kiinni juuri rannalta; onko siellä perheitä, espanjalaisia, saksalaisia vai kenties vain naapuruston lapset itsekseen leikkimässä. Niinpä Valenciassakin suuntasimme uimahommiin; metron ja ratikan yhdistelmä kuljetti meidät kätevästi Malvarrosan rannalle. Ihastuin rantaan heti; se oli juuri sellainen täydellinen yksilö: leveä hiekkakaistale, lapsille sopiva rantaviiva, kaiken ikäisiä ihmisiä, rantavahdit, täysin esteetön pitkälle jatkuva merinäköala, ravintoloita ja vessat. Kävimme alkuiltapäivästä syömässä rantakadulla ja olimme oikein tyytyväisiä ruokaamme: maukasta, eikä yhtään turistihintaista. Iltapäivällä vilttimme vieressä Espanjalainen pariskunta harjoitteli käsittämättömän vaikeita pariakrobatiatemppuja, aurinko paistoi, hiekka oli kuumaa ja lapset nauttivat vesileikeistään -päivä oli yksi niistä mitä tulee usein mietittyä marraskuun loskassa.

Isä ja tytär Malvarrosan rannalla


Jardín del Turia

Turian puutarha on yksi Valencian erikoisuuksista: kaupungin halkaisee puistokaistale jonka paikalla virtasi ennen Turia-joki. Vuonna 1957 Turia tulvi ja vahingoitti kaupunkia pahasti, sittemmin joki päätettiin ohjata kulkemaan toisaalta ja vanhaan uomaan rakennettiin hurmaava 9km pitkä viheralue. Vanhan joen ylittää 18 erilaista siltaa ja sillan kummallekin puolelle jää lukuisia museoita ja muita nähtävyyksiä. Etukäteen luimme varoituksia, että puisto saattaa pimeän aikaan olla vaarallinen, mutta ainakin puoliltaöin meno oli rentoa ja mukavaa; ihmisiä lenkillä, tanssimassa tai potkimassa palloa.
Entisen joenuoman tuntumassa sijaitsee Valencian tunnetuin nähtävyys Ciudad de las Artes y las Ciencias. Tämän taiteiden ja tieteiden kaupungin rakennustyöt aloitettiin vuonna 1996 ja ne valmistuivat tältä erää vuonna 2009.


Alueelta löytyy IMAX elokuvateatteri ja planetaario L'Hemisfèric, valaan muotoinen tiedemuseo El Museu de les Ciències Príncipe Felipe, ulkomuseo ja puutarha-alue L'Umbracle, ulkoilmameripuisto L'Oceanogràfic, oopperatalo El Palau de les Arts Reina Sofia, myöhemmin valmistuivat vielä kaunis valkea silta El Pont de l'Assut de l'Or ja plaza L'Àgora.

El Palau de les Arts Reina Sofia ja Hemisfèric
Valtavasta tarjonnastaan huolimatta, me tyydyimme tutustumaan tiede- ja taidekaupunkiin vain ulkopuolelta iltakävelyn muodossa: tutkimme pitkään erilaisia aurinkokelloja, kävelimme L'Umbraclessa ja otimme paljon valokuvia alueen huimaavan hienosta arkkitehtuurista.


El Pont de l'Assut de l'Or ja yksi monista aurinkokelloista

Jokaisessa päivässä pitää olla jotain erityisen hauskaa lapsille ja niinpä suuntasimme Gulliverin puistoon. Puisto rakennettiin vanhaan Turian uomaan 1990 ja sen vetonaula on maassa makavaa kiipeilytelinejättiläinen Gulliver liukumäkineen. Gulliverin puisto oli lapsista jotain aivan huikean jännittävää -etenkin kun etukäteen olin näyttänyt ilmakuvan jättiläisestä: ”Voikohan sen nenään mennä?”.

Gulliverin pienoismalli, hieno ilmakuva esim. sivulla http://theeasywayvalencia.com/valencia-with-children/
Jättiläinen ei ehkä täytä kaikkia nykyleikkipuistojen turvastandardeja, joten ihan pienempien kanssa sinne ei ehkä kannata lähteä kiipeilemään, mutta eskari-ikäiselle puisto todennäköisesti on jo tosi kiva, ja aivan erilainen leikkipuistokokemus




Valencian viimeiset mietteet

Viimeisen iltamme vaelsimme Valenciassa paahtavassa helteessä; yölläkin lämpötila oli melkein 30 astetta. Yöllä vanhan kaupungin tunnelma oli lähes maaginen; tuntui, että koko kaupunki oli liikkeellä helteisessä yössä: nauru kantautui ravintoloista, lapset leikkivät kaduilla ja huominen oli jossain kaukana. Ylipäänsä Valenciasta jäi mieleen yksittäiset kivat hetket, jokunen muu Espanjan kaupunki on kuitenkin vienyt isomman osan sydämestäni.

Viimeisen illan illallistunnelmia